Maailma liekeissä

Maailma liekeissä

Nappasin tähän tekstiin otsikon brittisarjasta, jota koukutuin katsomaan ”koronasohvalla” istuessani. Sarjassa seurataan erilaisia ihmiskohtaloita toisen maailmansodan melskeissä eri puolella Eurooppaa. Väistämättä olen verrannut sarjan ajankuvaa tämän hetken tilanteeseen, missä koko maailma sotii näkymätöntä vihollista vastaan. Kuten tässä sarjassakin tavallisten ihmisten tavallinen maailma on äkkiä leimahtanut liekkeihin, tuli näyttää valtaavan alueen kerrallaan ja lieskat tuntuvat jokaisen kantapäissä. Olemme valjastaneet torjunta- ja sammutuskalustomme, mutta kukaan ei varmasti tiedä, mitä on edessä ja saammeko tulen hallintaan. Tilanne uhkaa koko elämäämme; terveyttämme, ihmissuhteitamme ja talouttamme.
On helppoa seurata draamasarjaa tämän päivän tietämyksellä. Takaraivossa on tieto siitä, että natsien ylivalta tulee ennen pitkää päättymään, sota loppuu, liekit sammuvat ja kaikki kääntyy vielä hyväksi. Ja samalla kuitenkin muistaen, että nuo sodan ajan ihmiset olivat tapahtumien keskipisteessä hädissään, peloissaan ja tietämättömiä siitä, mitä huominen tuo tullessaan, aivan kuten mekin tänään. Kun joutuu yllättäen luopumaan tutusta ja turvallisesta, siitä, mikä on aikaisemmin ollut tavallista ja joskus tylsääkin, elämä voi muuttua hallitsemattomaksi. Yhtäkkiä kaikesta oudosta ja epänormaalista tuleekin arjen uusi normaali ja se koskettaa. Mitä enemmän olet menettänyt, sitä suurempi on kipu ja se voi tuntua niin kehossa kuin mielessäkin. Voiko ahdistusta ja sopeutumista helpottaa jotenkin?
Aloita hyväksymisestä. Tee kivulle omassa mielessäsi tilaa ja ota vastaan ne asiat, jotka ovat tässä hetkessä väistämättömiä. Päästä irti niistä suitsista, jotka eivät ole sinun vallassasi. Tämä ei ole välttämättä helppoa, sillä meillä on luontaisesti olemassa vahva elämänhallinnan tarve. Haluamme kontrolloida ja ohjata elämämme suuntaa, tehdä asioita hyvin ja oikein saavuttaaksemme haluamiamme tuloksia ja pyrimme ratkaisemaan eteemme tulevia ongelmia. Kun kuvaan astuu odottamaton tekijä, joka murskaa suunnitelmamme kaikista hyvistä aikeista ja ponnisteluistamme huolimatta, suistuu elämämme raiteiltaan. Mieleemme saattaa nousta kysymyksiä: Miksi kävi näin? Miten selviän? Kuinka kauan tämä jatkuu? Mitä on edessä? Haluamme ymmärtää ja selittää sitä, mitä emme voi nähdä, kuulla tai edes tuntea. Joskus kaoottisessa tilanteessa auttaa se, että keskittyy niihin asioihin, joita yhä pystyy hallitsemaan esim. arjen rutiineihin. On kuitenkin hyvä olla kiinnittymättä niihin liikaa ja varoa tekemästä toiminnoista pakopaikkaa omille tunteille. On rohkeutta antaa tilaa epävarmuudelle ja pelolle. Uskalla olla läsnä tunteelle, salli kaikki tunteet, myös se, että sinulla ei ole aavistustakaan, miten tästä voi selvitä.
Toinen erittäin tärkeä askel vastoinkäymisistä selviytymisessä on pitää huolta siitä, että et itse heitä bensaa tuskan liekkeihin. Syttynyt tulipalo on asia, jolle et voi mitään, mutta pyri eroon syyttelystä, arvostelusta, selittelystä ja ylimääräisestä murehtimisesta. Ole armollinen etenkin itseäsi kohtaan. Keskity sammuttamiseen ja yritä nähdä hankalassakin tilanteessa ne elämäsi osa-alueet, jotka ovat tässä hetkessä hyvin. Tunne iloa ja kiitollisuutta niistä. Jos oma tai läheisesi henki ei ole vaarassa, olet turvassa. Ja jos iloa on vaikea löytää tästä hetkestä, etsi onnellisia, hyviä hetkiä menneisyydestä. Eläydy muistelemaan kaikin aistein ystävän halausta, rakastettua, lomamatkaa, lapsen syntymää, lemmikkieläimen silittämistä, takkatulen lämpöä… Aivot eivät osaa juurikaan erottaa todellisuutta ja voimakasta mielikuvaa, joten voit omalla ajattelullasi aktivoida dopamiinihormonit liikkeelle ja kohottaa näin omaa mielialaasi.
Ja vielä, pysy liikkeessä. Astu eteenpäin se askel joka on tällä hetkellä edessäsi, vaikka et ole varma suunnasta tai näe määränpäätä. Määrittele oma nopeutesi, tee se, mitä jaksat nyt. Luota siihen, että ponnistelusi on merkityksellistä, vaikka et näkisi vielä konkreettisia tuloksia. Sinulla on olemassa kaikki voimavarat seuraavaan askeleeseen. Winston Churchillin sanoin: ”Jos kuljet keskellä helvettiä, mene eteenpäin.” Liekit kyllä sammuvat aikanaan.
Meillä jokaisella on luontainen kyky sopeutua ja selviytyä vaikeissakin tilanteissa. Osalla tuntuu olevan paljonkin sinnikkyyttä ja vahvuutta pärjätä, mutta kenenkään ei tarvitse eikä kannata selviytyä yksin. Yksi keskeinen elementti selviytymisessä on taito pyytää ja vastaanottaa apua. Koronakriisi koskettaa tällä hetkellä meitä kaikkia tavalla tai toisella. Tässä tilanteessa toistemme auttaminen lujittaa yhteenkuuluvuuttamme ja antaa meille uskoa ja voimaa siihen, että tästä vielä selvitään. Yhdessä. Avun pyytäminen ei ole koskaan heikkouden merkki vaan rohkeutta päästää lähelle ja osoittaa luottamusta. Se on omien tarpeiden kuuntelemista ja antautumista rakastetuksi tulemiselle. Sinä olet sen arvoinen<3

Terveyttä, voimaa ja valoa!

Sari

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.