Työn vaativuus ja opetusalalla tapahtuneet muutokset heijastuvat koulujen ja oppilaitosten henkilökunnan hyvinvointiin. Uudet työtavat, ympäristön vaatimukset ja kehittämistarpeet ovat lisänneet kuormitusta työssä. Lisäksi erilaiset oppimisen ja käyttäytymisen haasteet ja oppilaiden muuttuneet tarpeet vaativat opettajilta ja koko koulun henkilökunnalta uusia taitoja ja psyykkistä vahvuutta. Henkilökunnan osaaminen ja hyvinvointi ovatkin nousseet nykyään merkittävään asemaan opetuksen ja kasvatuksen alalla. Opetushenkilökunnan hyvinvoinnin vaikutus näkyy suoraan lapsissa ja nuorissa sekä koko koulun toiminnassa ulottuen perheisiin ja koko yhteiskuntaan.
Olen tehnyt opetustyötä 30 vuotta, mistä valtaosan tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden parissa. Työnkuvaani on kuulunut lisäksi päivittäinen yhteistyö kollegojen, koulunkäynninohjaajien, perheiden ja eri tukiverkostojen kanssa. Vuosien varrelta onkin karttunut melkoinen aarrearkku kokemuksia koulumaailmasta.
Viime aikoina olen nähnyt, sekä myös omakohtaisesti kokenut, miten opettajien ja muiden ammattikasvattajien työ on muuttunut yhä vaativammaksi ja kuormittavammaksi. Opettajan työ on parhaimmillaan innostavaa, inspiroivaa ja monipuolista ja alalle hakeutuvat ihmiset ovat usein lahjakkaita, luovia, ahkeria ja tunnollisia. Tänä päivänä monet opettajat kokevat kuitenkin työnsä liian stressaavana ja työskentelevät välillä jaksamisensa äärirajoilla. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ on vastuullista, päivät ovat pirstaleisia ja arkea kuormittaa usein kiire sekä huoli oppilaiden tuen tarpeista ja turvallisuudesta. Jatkuvat keskeytykset ja lukuisat kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet sekä niiden herättämät tunteet kuluttavat psyykkisiä voimavaroja. Lisäksi työn vaativuutta saattaa lisätä resurssien vähyys tai esim. huonosta sisäilmasta johtuvat terveysvaikutukset.